Inarin Lapissa on kaivettu kultaa 150 vuotta. Elinkeino on yhtä vanha kuin tokkapaimennukseen perustuva porotalous, joka nykyisellään on koneellistettua, luontoa kuluttavaa, raskaasti tappiollista ja monin tavoin verovaroilla tuettua.

Valtaosa Lapin huuhdontakullasta kaivetaan Lemmenjoelta. Siellä elää ja työskentelee jättiläismäisen kansallispuiston saartamana Euroopan Unionin pienin ja uhanalaisin ammattikunta alueella, jonka pinta-ala on 1.5 promillea kansallispuiston alueesta.

Kun Lemmenjoen kansallispuisto laajennettiin 1971 yli kulta-alueen, säädettiin perustamislaissa, että tulevilla säädöksillä ei saa estää kullankaivajien toimintaa. Ammattikullankaivajat toimivat kaivospiireissä, jotka Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut perustuslain suojaa nauttiviksi pysyviksi varallisuusoikeuksiksi.

Matti Vanhasen hallituksen tarmokas elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen saa kyseenalaisen kunnian Lemmenjoen vaiherikkaan kullankaivuuelinkeinon hävittämisestä. Kaivoslain valmistelussa Pekkarisen ja Anni Sinnemäen kesken sovittiin, että uudella kaivoslailla ei estetä ylikansallisten kaivosjättien toimintaa Suomessa. Hyvitykseksi vihreälle aatteelle uhrataan pienistä pienimmät, Lemmenjoen kullankaivajat, jotka rikastavat kultaa luomumenetelmin, vedellä huuhtomalla.

Kimmo Sasin johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta sivuutti kiusallisen laillisuusnäkökulman valikoidulla kuulemisella: kaivospiirien lakkauttamisasiassa kuultiin Saamelaiskäräjiä edustavaa poromiestä, mutta ei kaivosoikeuksien haltijoita. Niinpä kullankaivuun katsottiin haittaavan siinä määrin saamelaisten kieltä ja kulttuuria, että toiminta on kiellettävä.